Huono äiti ja vaimo...ei kai?

Tänään ollut äidin "vapaa" päivä. Aamulla Onni hoitoon ja itse ostoksille koko päiväksi siskon kanssa. Tunnelma ja mieli hyvä koko päivän ja ihanaa oli rauhassa kierrellä kauppoja, katsella vauvalle, Onnille ja kotiin uusia viemisiä. Hauskuus loppui kuitenkin kotimatkalla....Isäni pilasi sen. Hän aloitti puhelimessa "haukkumisen" ja valittamisen siitä miten jätän lapseni ja mieheni koko päiväksi. Aja äkkiä kotiin sieltä ja miten ihmeessä te saatte ajan noin kulumaan. Ilkeillessäni näin kuulemma teen. Mieheni täytyy päästä nukkumaan, koska ollut edellisen yön töissä.....juu, tiesin asian ja siksipä Onni olikin hoidossa päivän, jotta hän saisi nukkua unet päivällä ja jaksaisi illan olla Onnin kanssa...mutta mieheni (on työnarkomaani ja ei osaa eikä välttämättä aina pystykkään kieltäytymään töistä) joutuikin olemaan koko päivän töissä. Tästäpä siis mietteitä loppuillaksi ja ajomatkalle kotiin...

Itkin, itkin ja itkin...olenko oikeasti huono äiti ja vaimo kun tein noin? Mitä väärää päivässäni oli? Onko mieheni ilkeillessään valittanut väsymystään...eikö hänkään halua antaa minulle edes hiukan omaa aikaa? Kärsiikö poikani tosiaan jos äiti on ostoksilla?  Olenko itsekäs? Vai onko isäni jotenkin ilkeä ja katkera? Entäpä mieheni, aikooko hän alistaa minut toimimaan aina niin että hän on ykkönen? Huh huh, sitä pahaa oloa ja miettimistä mitä päässäni kävin/käyn. Pahin tuskani on jo ohi, siskoni onneksi tietää isän ja olemme paljon puhuneet hänen tyylistään kohdella minua...aivan kuin olisin vieläkin se pikku tyttö jota täytyy komentaa ja arvostella. Näkeekö hän minussa piirteitä äidistäni ja siksi heidän käsittelemättä jääneet asiat kalvavat hänen mieltään ja purkaa kaiken nyt minuun. Siskoni lohdutti ja yritti luoda minuun uskoa että isäni oli nyt väärässä.

Kotona odotti IHANA pieni poikani ja oli intoa täynnä kun sai uusia ostamiani tavaroita ja leluja...hän selitti monesti että äiti toi. Mieheni tiesi puhelusta isäni kanssa ja yritti halata, mutta jotenkin minun oloni oli niin kurja että en antanut hänen koskea minuun....en ollenkaan ollut tietoinen millaisen kuvan hän oli isälleni ostosreissustani antanut...ja kenelleppä muulle sitä pahaa oloa näyttää kun omalle miehelleen. Isälleni olin laittanut viestin, että miten hän oli pahoittanut mieleni ja että on kurja huomata miten huonona äitinä ja vaimona hän minua pitää. Isäni soitti, hän puhui nätimmin ja yritti selittää että ei tarkoittanut pahaa...joo asia sovittiin, minä pyysin anteeksi...isäni ei, mutta näinhän nämä asiat menee.

Sellainen oli kesäni ainoa "vapaa" päiväni. . . . alistettu ja arvoton olo, niin pahako olen, että oikeasti päivääni en ansainnut.?
Kukahan miehelleni soittaa ja haukkuu hänet, kun hän seuraavan kerran viettää päivän metsästäen kavereiden kanssa, Tai miesten iltaa saunoen ja juoden....veikkaan että kukaan ei häntä arvostele...hän on "vapaansa" ansainnut :)
Hormonit tekee varmasti tehtävänsä, mutta tälläistä tällä kertaa Liinan elämään <3