Huono äiti ja vaimo...ei kai?

Tänään ollut äidin "vapaa" päivä. Aamulla Onni hoitoon ja itse ostoksille koko päiväksi siskon kanssa. Tunnelma ja mieli hyvä koko päivän ja ihanaa oli rauhassa kierrellä kauppoja, katsella vauvalle, Onnille ja kotiin uusia viemisiä. Hauskuus loppui kuitenkin kotimatkalla....Isäni pilasi sen. Hän aloitti puhelimessa "haukkumisen" ja valittamisen siitä miten jätän lapseni ja mieheni koko päiväksi. Aja äkkiä kotiin sieltä ja miten ihmeessä te saatte ajan noin kulumaan. Ilkeillessäni näin kuulemma teen. Mieheni täytyy päästä nukkumaan, koska ollut edellisen yön töissä.....juu, tiesin asian ja siksipä Onni olikin hoidossa päivän, jotta hän saisi nukkua unet päivällä ja jaksaisi illan olla Onnin kanssa...mutta mieheni (on työnarkomaani ja ei osaa eikä välttämättä aina pystykkään kieltäytymään töistä) joutuikin olemaan koko päivän töissä. Tästäpä siis mietteitä loppuillaksi ja ajomatkalle kotiin...

Itkin, itkin ja itkin...olenko oikeasti huono äiti ja vaimo kun tein noin? Mitä väärää päivässäni oli? Onko mieheni ilkeillessään valittanut väsymystään...eikö hänkään halua antaa minulle edes hiukan omaa aikaa? Kärsiikö poikani tosiaan jos äiti on ostoksilla?  Olenko itsekäs? Vai onko isäni jotenkin ilkeä ja katkera? Entäpä mieheni, aikooko hän alistaa minut toimimaan aina niin että hän on ykkönen? Huh huh, sitä pahaa oloa ja miettimistä mitä päässäni kävin/käyn. Pahin tuskani on jo ohi, siskoni onneksi tietää isän ja olemme paljon puhuneet hänen tyylistään kohdella minua...aivan kuin olisin vieläkin se pikku tyttö jota täytyy komentaa ja arvostella. Näkeekö hän minussa piirteitä äidistäni ja siksi heidän käsittelemättä jääneet asiat kalvavat hänen mieltään ja purkaa kaiken nyt minuun. Siskoni lohdutti ja yritti luoda minuun uskoa että isäni oli nyt väärässä.

Kotona odotti IHANA pieni poikani ja oli intoa täynnä kun sai uusia ostamiani tavaroita ja leluja...hän selitti monesti että äiti toi. Mieheni tiesi puhelusta isäni kanssa ja yritti halata, mutta jotenkin minun oloni oli niin kurja että en antanut hänen koskea minuun....en ollenkaan ollut tietoinen millaisen kuvan hän oli isälleni ostosreissustani antanut...ja kenelleppä muulle sitä pahaa oloa näyttää kun omalle miehelleen. Isälleni olin laittanut viestin, että miten hän oli pahoittanut mieleni ja että on kurja huomata miten huonona äitinä ja vaimona hän minua pitää. Isäni soitti, hän puhui nätimmin ja yritti selittää että ei tarkoittanut pahaa...joo asia sovittiin, minä pyysin anteeksi...isäni ei, mutta näinhän nämä asiat menee.

Sellainen oli kesäni ainoa "vapaa" päiväni. . . . alistettu ja arvoton olo, niin pahako olen, että oikeasti päivääni en ansainnut.?
Kukahan miehelleni soittaa ja haukkuu hänet, kun hän seuraavan kerran viettää päivän metsästäen kavereiden kanssa, Tai miesten iltaa saunoen ja juoden....veikkaan että kukaan ei häntä arvostele...hän on "vapaansa" ansainnut :)
Hormonit tekee varmasti tehtävänsä, mutta tälläistä tällä kertaa Liinan elämään <3

Voihan helle!!

On kyllä aikas tuskaa tämä olo näinä helle-päivinä. Turvotus on jotain kauheaa ja joka paikkaan jomottaa. Minusta myös tuntuu, että pikkuinen liikkuu paljon vähemmän. Liikeseurantaa olen tehnyt ja kyllä iltaisin liikkeet täyttyvät <3 Insuliinin pistot siis aloitettu ja eipä kyllä hirveesti ole arvot laskeneet, saa siis nähä pitääkö sitä vielä nostaa, toivottavasti ei.
Viikko ollaan Onnin kanssa oltupäivät kaksin, ku isi palasi töihin. Hyvin on päivät saatu kulumaan ja ensi viikollekkin on touhua jo sovittu parille päivälle. 

Viime viikolla tuli 3uutta vauvaa meidän tuttaville. Kaikki syntyivät samana päivänä ja 2 normaali synnytystä ja 1 sektio. 1 vauvoista voi hyvin ja 2 joutui teholle, sokereiden seurantaan yms. Tällä hetkellä lapsilla kaikki ok, mutta voi vaan sydämessään kuvitella mikä hätä ja huoli pienien nyyttien vanhemmilla kyseisinä päivinä on ollut. Kyllä sitä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, todellisuus taas tärähti kasvoille ja muistutus siitä että ikinä ei voi tietää miten raskaus ja synnytys menee. Kyllä sitä täytyy osata olla kiitollinen monesta asiasta ja rukoilla että tämänkin lapsen kohdalla kaikki menisi hyvin. Uskoa ja luottoa siihen että kaikki menee niinkuin tarkoitettu. Rukoilen kaikkille odottajille, synnytyshetkiin sekä pienille lapsille enkelin siipien suojelua jokaiseen päivää <3

Ultra ja......insuliini :(

Tänään olimme ylimääräisessä ultrassa, kun sf-mitta menee ihan omilla käyrillä. Vauva voi hyvin, mutta lapsivettä on hiukan enemmän. Vauvan painoarvio oli 1,4kg ja pää alaspäin oli pikkuinen jo asettunut. Ja jalkojen välissä oli ihan selevät pussit...joten poju on tulossa, niin kuin rakenneultrassakin veikattiin :) Ihanaa että pojulla kaikki hyvin <3 Kiitollinen olen <3 Mutta sitten tuo harmitus, olen kotona seuraillut verensokeri arvojani ja hiukan yläkantissa on muutamina kertoina luvut ollu. No tänään tuomio sit tuli, insuliinin pisto 6ky iltaisin. Harmitti ihan älyttömästi ja itketti, olin niin nyt yrittänyt syödä oikein yms. Onnia odottaessa oli sama tilanne ja rv 25 alkaen jouduin silloin pistämään insuliiniä. Nyt selvisin 5viikkoa pidempään, mutta silti tuntuu kurjalle. Hoitaja ja lääkäri rauhoittelivat minua ja vakuuttivat, että vauva ei insuliinistä kärsi vaan enemmän kärsisi tilanteesta jos koko ajan sokeriarvot hiukan korkealla. Mies on yrittänyt rauhoitella myös mieltäni ja muistutella että Onnillakin oli kaikki hyvin, vaikka silloinkin pistin. Mutta äidin mieli on tälläinen ja lapselleen toivoo vaan parasta. Harmittaahan se jos itse on yrittänyt tehdä "kaiken" ja se ei riittänyt. Mutta näin on nyt eteenpäin mentävä ja uusi ultra 3viikon päästä. Voi kun poju saisi mahdollisimman hyvän kasvun kohdussani <3

Siirtyminen...

Olemme useamman viikon jo suunnitelleet että Onnin olisi aika siirtyä meidän huoneesta omaan huoneeseensa nukkumaan...isojen poikien sänkyyn. Uusi sänky on hommattu jo vuoden alussa, joten Onnilla on ollut aikaa tutustua siihen leikkiessään huoneessaan. No ilta sujui hyvin tavanomaisesti. Minä aina välillä muistuttelin Onnille, että raivataan sängystä lelut ja autot pois, kun ensi yön nukut siinä yms. Hän välillä köllöttelikin siinä ja sanoi että tättä nukkuu :) Sitten iltapesut ja hyvien öiden sanominen isille. Onni kääntyy vaan meidän huoneeseen päin ja muistuttelen että nyt Onni nukkuukin omassa huoneessaan.....ja voi sitä pienen pojan katsetta - Ei halua, Onni ei halua. Onni äidin vielessä nukkuu....Juu, niinpä <3 Siinä se sitten oli, äidin sydän suli ja siirryimme vanhoilla kuvioilla nukkumaan, luimme iltarukouksen ja juttelimme että no huomenna nukutaan omassa huoneessa :) Katsotaan kuin käy. Ei siis ollut äitikään eikä poika valmis muutokseen. Näin heikko sitä tämä äiti on ja lapsikin varmasti aistii sen. Tai onkohan tämä heikkoutta vai huonoa omaatuntoa jo siitä, että syyskuussa tilanne muuttuu ja Onni ei enää olekkaan meidän ainokainen...

Nukutaankohan sitä syyskuussa koko perhe samassa huoneessa, saapi nähdä :)
Mistähän sitä saisi voimaa ja keinoja muuttaa kuvioita? Jos jollakin hyviä ideoita, otan mielellään vastaan.

Ähtärin reissu

Olimme perheen kanssa viime yön Hotelli Mesikämmenessä, ihan kiva paikka. Kiertelimme myös Keskisen kaupan ja voi mahoton sitä ihmispaljoutta ja sitä miten "sekasin" melkein kaikki ostajat ovat. Siellä meinasi jalkoihin kyllä jäädä, ison mahan ja rattaiden kanssa. Ostoksia ei itselle oikein löytynyt, 3kpl verhoja...jospa niillä vähän saisi sisustukseen taas uutta ilmettä. Sekä aivan ihanan Marimekon pussukan, rahapussiksi, sellainen kaksi osainen, toiseen välikköön kortit ja toiseen rahat (sekä kännykkä). Minulla aikaisemmin oli pitkään käytössä sellainen pieni peruspussukka, muta Mieheni ei voinut sietää sitä, kun aina kassalla maksaessa kortit oli vaikea löytää kuittien ja "rahojen" seasta. Mutta nyt olen löytööni tyytyväinen, sanokoot Mies mitä vaan :)
Vauvalle löytyi myös ihana fleece-haalari, tyttöjen sellainen...hui, ensimmäinen vaate minkä uskalsin tyttöjen värissä ostaa. Meillä kun eka ultrassa sanottiin vauvan olevan poika ja nyt toisessa ultrassa että tyttö....mihinkä sitä nyt sit uskoo, uusi ultra viikon päästä, katsellaan sit minkä sävyisiä vaatteita ostellaan :) Sukupuolella ei oikeasti ole väliä, kyllä sitä sydämestään toivoo, että lapsella olisi kaikki hyvin ja saisi syntyä tähän maailmaan terveenä <3
Ähtärin eläinpuistossa myös pyörähdetty ja voi mahoton Onni-pojan iloa, karhut, sudet ja hirvet oli ykköselukat. Muuten kiertelyssä taisi olla parhainta juosta välimatkat ja iso leikkipaikka :) Nyt vietämme iltaa mökillä, Onni nukkuu, minä läppärillä näpyttelen terassilla ja Mies kuvailee uudella kamerallaan luontoa :)

Loma-asuntomessut

Tänään siis Miehen kanssa hiukan aikaa kaksin, kiertelimme "mökit" ja suunnittelimme millainen mökki olisi kiva ja miten keittiörempan tekisimme. Paljon tuli uusia ideoita ja myös ihmetyksen aiheita...jotkut "mökit" hyvinkin erikoisia. Myö vissiin ollaan niin tavallisia tallaajia että hyvin vaatimattomat mökit miellytti meitä eniten :) Messuilta Mies osti meille kipukoukun, onko se oikeesti niin hyvä mitä myyjä kertoi? Kokemuksia? Mutta siihen minä nyt hurahdin ja kun myyjä niin hyvin osasi vielä puhua ja ottaa huomioon raskauteni, niin en voinut kieltäytyä. Myyjä kehui miestäni kun ymmärsi ostaa vaimolleen koukun...johon minä että onpahan yksi riidan aihe vähemmän kun ei tarvitse enää kiukuta että miksi mies ei hiero...Meidän isäntä kun ei ole mikään innokas hieroja ja se kyllä välillä kiukuttaa :) No nyt on Koukku :)
Onni jäi siskoni luo hoitoon mielellään ja kun menimme hakemaan häntä pois, niin Onni huuti meille että ei halua kottiin...näin siis meillä. Onkohan äidin ja isin kanssa välillä hiukan tylsää, saattaa olla. Pikkuinen masussa on jaksanut potkia kovasti, mutta hiukan rupee kipuja tulemaan ku enemmän kävelee, ja voi tuota "luukipua"..ei mitään herkkua.

Yhteenvetoa...

Elääni kuuluu siis Ihana Onni-Poika 2 v sekä Rakas Mies. Olen nyt raskaana ja raskauviikot ovatte tällä hetkellä 28+. Asumme pienessä kylässä, omakotitalossa.
Tällä hetkellä Mies on lomalla ja olemme viettäneet paljon aikaa mökillä (appivanhempien). Eilen uskalsin minäkin heittää talviturkin ja voi sitä Onnin ilon riemua kun isi ja äiti polski vedessä mukana :) Meistäkin oli kyllä hauskaa. Yön vietimme mökillä ja oli muuten jonniin verran kuuma. Aamusta anoppilassa hiukan mansikoita laittamassa ja syömässä. Päivä menikin minulla aikaslailla sängyssä oleillessa, kuumuus on ollut niin tukalaa. Illalla pyörähdimme sitten syömässä ja mökillä ihan vaan uimassa ja Me kaikki nautimme siitä taas. Huomenna aamusta lähdemme lomakoti-asuntomessuille, Onni menee siskoni luo hoitoon, ettei hänen tarvitse kärsiä rattaissa istuen kun vanhemmat toheissaan tutkivat uusia ideoita yms. Jospa huomenna ei olisi ihan näin kuuma päivä kun tänään, olisi tämäkin Liina hiukan paremmassa kunnossa :) Nyt nukkumaan, Rakkaat Mieheni kuorssaavat kilpaa jo makuuhuoneessa....zzzzzz

Tästä alkaa kurkistus Liinan elämään

32-vuotias Liina kirjoittelee elämästään; joten kaikkea on luvassa. Onnea, Iloa, Surua, Kiukkua, Pelkoa, Ärsytystä, Toivoa ja Uskoa sekä vallan paljon muuta mitä elämä tielleni tuo. Jospa tästä tulisi minulle sellainen "terapeuttinen" tapa purkaa elämän tuomia tunteita. Tervetuloa mukaan :)