38+5

Täällä taas. Viimeksi olen näköjään toivonut, että pikkuinen saisi jo syntyä, mutta nyt taas, että ei ehke kulta rakas sittenkään vielä. Asustele vielä hetki äidin masussa. Onni ja mies on kuumeessa ja olisi ihanaa että mieheni pääsisi mukaan synnytykseen. Minä jouduin viime viikoksi sairaalaan lepäämään niiden verenpaineiden vuoksi, paineisiin aloitettiin lääkitys ja pääsin 5päivän sairaalassa olon jälkeen kotia lepäämään. Aluksi pelkäsivät raskausmyrkytystä, mutta onneksi se ei sitä nyt ainakaan vielä ollut. Nyt kotona tarkat seurailut jatkuu.

Oli muutes ihan hirveää olla Onnista erossa, kävi miehet minua kaksi kertaa katsomassa, mutta silti erossa olo Onnista oli jotain kauheaa. Mutta toisaalta hyvä että nyt minulla on sitten parempi mieli lähteä synnyttämään ja olla pikkuisen kanssa laitoksella, kun tiedän että Onni ja Isi pärjää tosi hyvin kaksin <3

Sairaalareissusta ehke myöhemmin lisää, nyt nukkumatti kutsuu.

Verenpaineet korkealla..

Eilen oli ultraus, pikkuisen painoarvio 3,1kg ja kaikki vauvalla ok. Mutta minun verenpaineet huitelee korkealla, meinasivat jo eilen jättää minut osastolle lepäämään, mutta kun virtaukset ja vauvan vointi oli hyvä niin antoivat luvan tulla kotio, päivittäin mittaukset ja herkästi yhteys sairaalaan jos paineet korkeat.
No korkeallahan ne ovatte olleet, aamulla alapaine 109 korkeimmillaan. Soitto sairaalaan ja lääkärit olivat päättäneet että osastolle lepäämään....mutta minulla oli heille kertoa yksi lukema joka oli 144/94 ja tämä luku antoi minulle vielä mahdollisuuden lepäillä kotona. Nyt vaan siis täytyy oikeasti huilata eikä passaa tehdä mitään. Olo on ollut surullinen, pelottaa jos joudun sairaalaan ja olemaan erossa Onnista, sydäntä särkevää. Mutta tärkeää on myös vauvan vointi ja pelottaa miten kohdussa voidaan. Oma olo kun on yllättävän hyvä niin pikkuisen voinnista kun ei kerro oikein muut kun pikkuiset potkut. Katsellaan nyt, joko huomenna sairaalan joudun vai saanko paineet pysymään alhaalla.
Että tälläistä täällä nyt tällä kertaa...pikkuinen saisi oikeasti jo syntyä. Me kaikki odotamme sinua jo kulta pieni luoksemme <3

RV 37+0

No niin, nyt ne "paremmat" viikot napsahti käyntiin ja sit eiku odottelemaan pientä syntyväksi. Olo rupeaa olemaan jo sellainen että pikkuinen saisi ruveta syntymään. Yöt menee tooosi huonosti, 1-2h välein vessassa käytävä, närästys myös seurana ja mieluista asentoa vaikea saada. Supistuksia ei hirveästi ole ollut, nyt kun niitä saisi olla niin hiljaiselta vaikuttaa. Saapa siis nähdä mennäänkö laskettuun aikaan vai kuin käy. Onnihan syntyi 2päivää ennen laskettua ja synnytys alkoi supistuksilla...joskin hyvin hennoilla aluksi, mutta silloin jo sairaalaan siirryttiin ja siellä sitten supistukset vasta oikean laitansa näytti. Nyt sitä siis ehke tietää paremmin mitkä niitä "oikeita" supistuksia on ;)

Synnytyksessä pelottaa ponnistus, siitä jäi jotenkin hiukan kurja maku Onnin synnytyksessä, ponnistelin 1h ja voimat loppui ihan tyystin. Nyt kyllä kätilö yrittänyt rauhoitella, että helpommin tulee ja että Onni on jo "reitin" aukaissut...jaa, no se jää nähtäväksi. Hirveästi myös mietityttää Onni, miten pystyn olemaan hänestä erossa sairaalaolo ajan ja kuinka Onnin sydän särkyy/järkkyy kun hän ei tule saamaankaan aina kaikkea huomiota ja että vauva tulee pysyväksi meidän perheeseen. Mieheni yrittä rauhoitella, että hyvää se Onnille tekee ja että joskus on tyytyväinen kun on leikkikaveri yms. Juu, näinhän se varmasti onkin ja rikkaushan pikkuveli tulee olemaan, mutta on se Onnille suuri muutos...ja meillekkin.

Anoppiärsytys nostattanut taas päätään kunnolla, puuttuu joka asiaan ja aina on olevinaan oikeassa kaikissa asioissa. Onnin ruokailut on vääränlaisia, vaippoja ei enää pitäisi olla ollenkaan, synnytystä turha pelätä...ei se niin nopeasti synny...ei hänelläkään ole ollut ikinä kiire sairaalaan. Kummeja on Onnilla liikaa, nyt toiselle valittava kummit järkevämmin ja ristiäisiin ei paljoa porukkaa tarvitse kutsua. YMS. yms. Hurjaa, että olin jo pitemmän aikaa miettinyt anopistani ihan kivoja asioita ja hän olikin kohdellut mielestäni minua ihan ok, mutta mistä tämä ärsytys nyt tuli. Olenko loukannut häntä jotenkin, vai tulkitsenko kaiken nyt sit niin paljon negatiivisemmin. En tie, mutta kyllä tämä onneksi taas ohi menee....

Loma-asuntomessut

Tänään siis Miehen kanssa hiukan aikaa kaksin, kiertelimme "mökit" ja suunnittelimme millainen mökki olisi kiva ja miten keittiörempan tekisimme. Paljon tuli uusia ideoita ja myös ihmetyksen aiheita...jotkut "mökit" hyvinkin erikoisia. Myö vissiin ollaan niin tavallisia tallaajia että hyvin vaatimattomat mökit miellytti meitä eniten :) Messuilta Mies osti meille kipukoukun, onko se oikeesti niin hyvä mitä myyjä kertoi? Kokemuksia? Mutta siihen minä nyt hurahdin ja kun myyjä niin hyvin osasi vielä puhua ja ottaa huomioon raskauteni, niin en voinut kieltäytyä. Myyjä kehui miestäni kun ymmärsi ostaa vaimolleen koukun...johon minä että onpahan yksi riidan aihe vähemmän kun ei tarvitse enää kiukuta että miksi mies ei hiero...Meidän isäntä kun ei ole mikään innokas hieroja ja se kyllä välillä kiukuttaa :) No nyt on Koukku :)
Onni jäi siskoni luo hoitoon mielellään ja kun menimme hakemaan häntä pois, niin Onni huuti meille että ei halua kottiin...näin siis meillä. Onkohan äidin ja isin kanssa välillä hiukan tylsää, saattaa olla. Pikkuinen masussa on jaksanut potkia kovasti, mutta hiukan rupee kipuja tulemaan ku enemmän kävelee, ja voi tuota "luukipua"..ei mitään herkkua.