Kuulumisia, Rv 35+2

Hiljaiseloa ollut nyt blogin kanssa, enkä osaa oikein syytäkään sanoa. Illat mennyt Onnin nukkumaan menon jälkeen kyllä koneella, mutta taidan olla pahasti koukussa facebookin kirpputori ryhmiin...vaikka mitä mielenkiintoista ostettavaa löytyy. Siinäkö se syy sitten on ollut..en tiedä :) No täällä nyt taasen kirjoittelemassa ja ihana oli käydä lukemassa teidän kuulumisia <3

Yksi muutos on tapahtunut - Onni nukkuu omassa sängyssä ja äitikin on siihen tottunut. Vaikkakin eka iltoina se oli ihan jotain hirveää, mun oli jotenkin niin paha olla, mutta nyt kaikki hyvin. Onni on Liian iso poika ;) Näin hän itse itsestään sanoi, äidin pieni murunen :)

Nyt olen laitellut jo pikkuiselle vaatteet valmiiksi ja sängyn, vaikkakin eipä sänky kovin laitetun näköinen ole...Onni kun tykkää käydä sielä myllertämässä aina kun silmä välttää. Kaksostenrattaat on hommattu sekä vaunut on otettu esille. Sairaalakassista ei tietoakaan eikä paljon muustakaan. Jotenkin tämän toisen raskauden kanssa on ollut niin erilainen, joskus jopa mietin, että näinköhän ollenkaan ymmärrän edes että meille on kohta syntymässä vauva. Onnille kun kaikki oli valmiina jo niin ajoissa ja viimesen päälle mietittynä. Nyt synnytys on kyllä noussut mieleeni useammin ja olenkin miehelleni esittänyt toiveet mitä toivoisin hänen tekevän toisin. (Lähinnä ettei hän valita väsymystä tai nälkää kun tietää minun kärsivän tuplasti enemmän kipuja. Hän kyllä asian ymmärtänyt ja sanoikin että oli itse niin paniikissa Onnin syntymässä että ei varmaankaan osannut olla oikeasti tukena...mutta kyllä hän tukenakin oli ja paljon, kätilökin kehui häntä miten hienosti mieheni huolehti minusta ja avusti synnytyksessä...mutta hiukan silti on parannettavaa ) Hui minua ;)

Tänään oli ultra, painoarvio pienellä oli 2,5kg. Virtaukset kunnossa ja muutenkin kaikki hyvin. Ainut että insuliiniä joudutaan hiukan nostamaan sekä nyt seuraamaan verenpainetta päivittäin. RR lukemat kun aina sairaalassa käydessä niin korkealla, mutta sitten kotona mitatessa kuitenkin ihan hyvät. Lääkäri kuitenkin topakasti mainitsi että seurattava on, Ok, minä seuraan kyllä.

Ultra ja......insuliini :(

Tänään olimme ylimääräisessä ultrassa, kun sf-mitta menee ihan omilla käyrillä. Vauva voi hyvin, mutta lapsivettä on hiukan enemmän. Vauvan painoarvio oli 1,4kg ja pää alaspäin oli pikkuinen jo asettunut. Ja jalkojen välissä oli ihan selevät pussit...joten poju on tulossa, niin kuin rakenneultrassakin veikattiin :) Ihanaa että pojulla kaikki hyvin <3 Kiitollinen olen <3 Mutta sitten tuo harmitus, olen kotona seuraillut verensokeri arvojani ja hiukan yläkantissa on muutamina kertoina luvut ollu. No tänään tuomio sit tuli, insuliinin pisto 6ky iltaisin. Harmitti ihan älyttömästi ja itketti, olin niin nyt yrittänyt syödä oikein yms. Onnia odottaessa oli sama tilanne ja rv 25 alkaen jouduin silloin pistämään insuliiniä. Nyt selvisin 5viikkoa pidempään, mutta silti tuntuu kurjalle. Hoitaja ja lääkäri rauhoittelivat minua ja vakuuttivat, että vauva ei insuliinistä kärsi vaan enemmän kärsisi tilanteesta jos koko ajan sokeriarvot hiukan korkealla. Mies on yrittänyt rauhoitella myös mieltäni ja muistutella että Onnillakin oli kaikki hyvin, vaikka silloinkin pistin. Mutta äidin mieli on tälläinen ja lapselleen toivoo vaan parasta. Harmittaahan se jos itse on yrittänyt tehdä "kaiken" ja se ei riittänyt. Mutta näin on nyt eteenpäin mentävä ja uusi ultra 3viikon päästä. Voi kun poju saisi mahdollisimman hyvän kasvun kohdussani <3

Siirtyminen...

Olemme useamman viikon jo suunnitelleet että Onnin olisi aika siirtyä meidän huoneesta omaan huoneeseensa nukkumaan...isojen poikien sänkyyn. Uusi sänky on hommattu jo vuoden alussa, joten Onnilla on ollut aikaa tutustua siihen leikkiessään huoneessaan. No ilta sujui hyvin tavanomaisesti. Minä aina välillä muistuttelin Onnille, että raivataan sängystä lelut ja autot pois, kun ensi yön nukut siinä yms. Hän välillä köllöttelikin siinä ja sanoi että tättä nukkuu :) Sitten iltapesut ja hyvien öiden sanominen isille. Onni kääntyy vaan meidän huoneeseen päin ja muistuttelen että nyt Onni nukkuukin omassa huoneessaan.....ja voi sitä pienen pojan katsetta - Ei halua, Onni ei halua. Onni äidin vielessä nukkuu....Juu, niinpä <3 Siinä se sitten oli, äidin sydän suli ja siirryimme vanhoilla kuvioilla nukkumaan, luimme iltarukouksen ja juttelimme että no huomenna nukutaan omassa huoneessa :) Katsotaan kuin käy. Ei siis ollut äitikään eikä poika valmis muutokseen. Näin heikko sitä tämä äiti on ja lapsikin varmasti aistii sen. Tai onkohan tämä heikkoutta vai huonoa omaatuntoa jo siitä, että syyskuussa tilanne muuttuu ja Onni ei enää olekkaan meidän ainokainen...

Nukutaankohan sitä syyskuussa koko perhe samassa huoneessa, saapi nähdä :)
Mistähän sitä saisi voimaa ja keinoja muuttaa kuvioita? Jos jollakin hyviä ideoita, otan mielellään vastaan.

Loma-asuntomessut

Tänään siis Miehen kanssa hiukan aikaa kaksin, kiertelimme "mökit" ja suunnittelimme millainen mökki olisi kiva ja miten keittiörempan tekisimme. Paljon tuli uusia ideoita ja myös ihmetyksen aiheita...jotkut "mökit" hyvinkin erikoisia. Myö vissiin ollaan niin tavallisia tallaajia että hyvin vaatimattomat mökit miellytti meitä eniten :) Messuilta Mies osti meille kipukoukun, onko se oikeesti niin hyvä mitä myyjä kertoi? Kokemuksia? Mutta siihen minä nyt hurahdin ja kun myyjä niin hyvin osasi vielä puhua ja ottaa huomioon raskauteni, niin en voinut kieltäytyä. Myyjä kehui miestäni kun ymmärsi ostaa vaimolleen koukun...johon minä että onpahan yksi riidan aihe vähemmän kun ei tarvitse enää kiukuta että miksi mies ei hiero...Meidän isäntä kun ei ole mikään innokas hieroja ja se kyllä välillä kiukuttaa :) No nyt on Koukku :)
Onni jäi siskoni luo hoitoon mielellään ja kun menimme hakemaan häntä pois, niin Onni huuti meille että ei halua kottiin...näin siis meillä. Onkohan äidin ja isin kanssa välillä hiukan tylsää, saattaa olla. Pikkuinen masussa on jaksanut potkia kovasti, mutta hiukan rupee kipuja tulemaan ku enemmän kävelee, ja voi tuota "luukipua"..ei mitään herkkua.