POIKA on syntynyt !!!!

Ihanaa, nyt täällä kotona tuhisee pieni suloinen poika ja isoveli hoitaa hienosti. Synnytys tapahtui siis rv 41, tasan. Synnytys jouduttiin käynnistämään ja kokemus ei todellakaan ollut mikään hyvä. Olin sairaalassa pari päivää ennen kun saatiin pikkuinen maailmaan. Kerron synnytyksen tarkemmin myöhemmin, mutta nyt nopea päivitys vaan :)
Poika syntyi siis 27.9. 3500g ja 51,5cm. Synnytys tapahtui tosi nopeasti sitten kun se saatiin eka käyntiin...ensimmäinen synnytys oli huomattavasti helpompi ja kivuttomampi kuin tämä.
Nyt harjoiteltu pari päivää kotona oloa ja Onni ottanut pikkuveljen vastaan todella hyvin, meile vaan kiukkuaa huomattavasti enemmän. Pienen miehen kanssa harjoitellaan tissillä oloa...ei kehtaisi millään imeä kun pullosta tottutunut saamaan niin paljon helpommalla maitoa. Täällä siis kaikki hyvin ja Kiitollisia ollaan <3

LA meni jo...

Voi mahoton, että voipi olla pitkiä päiviä odotella, käynnistyykö synnytys vai mitä päivä ja yö tuo tullessaan. Eilen meillä oli ultraus, pikkuisen painoarvio nyt 3,6kg ja kaikki oli hyvin. Käynnistystä miettivät parin päivän päästä jos nyt ei luomuna lähde käyntiin. Lääkäri teki hiukan kovempi kouraisen sisätutkimuksen, ajatuksena että kohtu rupeaisi toimimaan...mutta ei ainakaan vielä mitään tuntemuksia. Saa siis nähdä kuinka kauan vielä odotellaan :) Sukulaiset ja ystävät ovatte malttamattomia myös...viestejä ja kyselyitä tulee paljon koko ajan, että joko nyt yms. Mutta minä kyllä ilmoitan heti kun jotain tapahtuu, ystävät rakkaat <3 (nyt harmittaa kun tiedän itsekkin syylistyneeni samanlaisiin kyselyihin kavereiden synnytysten suhteen...on se kysely vaan yllättävän tuskaista)

Että tälläisiä tunnelmia täällä suunnalla....pikkuinen saisi syntyä <3

38+5

Täällä taas. Viimeksi olen näköjään toivonut, että pikkuinen saisi jo syntyä, mutta nyt taas, että ei ehke kulta rakas sittenkään vielä. Asustele vielä hetki äidin masussa. Onni ja mies on kuumeessa ja olisi ihanaa että mieheni pääsisi mukaan synnytykseen. Minä jouduin viime viikoksi sairaalaan lepäämään niiden verenpaineiden vuoksi, paineisiin aloitettiin lääkitys ja pääsin 5päivän sairaalassa olon jälkeen kotia lepäämään. Aluksi pelkäsivät raskausmyrkytystä, mutta onneksi se ei sitä nyt ainakaan vielä ollut. Nyt kotona tarkat seurailut jatkuu.

Oli muutes ihan hirveää olla Onnista erossa, kävi miehet minua kaksi kertaa katsomassa, mutta silti erossa olo Onnista oli jotain kauheaa. Mutta toisaalta hyvä että nyt minulla on sitten parempi mieli lähteä synnyttämään ja olla pikkuisen kanssa laitoksella, kun tiedän että Onni ja Isi pärjää tosi hyvin kaksin <3

Sairaalareissusta ehke myöhemmin lisää, nyt nukkumatti kutsuu.

Verenpaineet korkealla..

Eilen oli ultraus, pikkuisen painoarvio 3,1kg ja kaikki vauvalla ok. Mutta minun verenpaineet huitelee korkealla, meinasivat jo eilen jättää minut osastolle lepäämään, mutta kun virtaukset ja vauvan vointi oli hyvä niin antoivat luvan tulla kotio, päivittäin mittaukset ja herkästi yhteys sairaalaan jos paineet korkeat.
No korkeallahan ne ovatte olleet, aamulla alapaine 109 korkeimmillaan. Soitto sairaalaan ja lääkärit olivat päättäneet että osastolle lepäämään....mutta minulla oli heille kertoa yksi lukema joka oli 144/94 ja tämä luku antoi minulle vielä mahdollisuuden lepäillä kotona. Nyt vaan siis täytyy oikeasti huilata eikä passaa tehdä mitään. Olo on ollut surullinen, pelottaa jos joudun sairaalaan ja olemaan erossa Onnista, sydäntä särkevää. Mutta tärkeää on myös vauvan vointi ja pelottaa miten kohdussa voidaan. Oma olo kun on yllättävän hyvä niin pikkuisen voinnista kun ei kerro oikein muut kun pikkuiset potkut. Katsellaan nyt, joko huomenna sairaalan joudun vai saanko paineet pysymään alhaalla.
Että tälläistä täällä nyt tällä kertaa...pikkuinen saisi oikeasti jo syntyä. Me kaikki odotamme sinua jo kulta pieni luoksemme <3

RV 37+0

No niin, nyt ne "paremmat" viikot napsahti käyntiin ja sit eiku odottelemaan pientä syntyväksi. Olo rupeaa olemaan jo sellainen että pikkuinen saisi ruveta syntymään. Yöt menee tooosi huonosti, 1-2h välein vessassa käytävä, närästys myös seurana ja mieluista asentoa vaikea saada. Supistuksia ei hirveästi ole ollut, nyt kun niitä saisi olla niin hiljaiselta vaikuttaa. Saapa siis nähdä mennäänkö laskettuun aikaan vai kuin käy. Onnihan syntyi 2päivää ennen laskettua ja synnytys alkoi supistuksilla...joskin hyvin hennoilla aluksi, mutta silloin jo sairaalaan siirryttiin ja siellä sitten supistukset vasta oikean laitansa näytti. Nyt sitä siis ehke tietää paremmin mitkä niitä "oikeita" supistuksia on ;)

Synnytyksessä pelottaa ponnistus, siitä jäi jotenkin hiukan kurja maku Onnin synnytyksessä, ponnistelin 1h ja voimat loppui ihan tyystin. Nyt kyllä kätilö yrittänyt rauhoitella, että helpommin tulee ja että Onni on jo "reitin" aukaissut...jaa, no se jää nähtäväksi. Hirveästi myös mietityttää Onni, miten pystyn olemaan hänestä erossa sairaalaolo ajan ja kuinka Onnin sydän särkyy/järkkyy kun hän ei tule saamaankaan aina kaikkea huomiota ja että vauva tulee pysyväksi meidän perheeseen. Mieheni yrittä rauhoitella, että hyvää se Onnille tekee ja että joskus on tyytyväinen kun on leikkikaveri yms. Juu, näinhän se varmasti onkin ja rikkaushan pikkuveli tulee olemaan, mutta on se Onnille suuri muutos...ja meillekkin.

Anoppiärsytys nostattanut taas päätään kunnolla, puuttuu joka asiaan ja aina on olevinaan oikeassa kaikissa asioissa. Onnin ruokailut on vääränlaisia, vaippoja ei enää pitäisi olla ollenkaan, synnytystä turha pelätä...ei se niin nopeasti synny...ei hänelläkään ole ollut ikinä kiire sairaalaan. Kummeja on Onnilla liikaa, nyt toiselle valittava kummit järkevämmin ja ristiäisiin ei paljoa porukkaa tarvitse kutsua. YMS. yms. Hurjaa, että olin jo pitemmän aikaa miettinyt anopistani ihan kivoja asioita ja hän olikin kohdellut mielestäni minua ihan ok, mutta mistä tämä ärsytys nyt tuli. Olenko loukannut häntä jotenkin, vai tulkitsenko kaiken nyt sit niin paljon negatiivisemmin. En tie, mutta kyllä tämä onneksi taas ohi menee....

Tunnustus

Voi Kiitos Kultainen Anna <3 Yllätti ja piristi mieltäni kovasti. Tunnustuksen saajan täytyisi paljastaa itsestään kolme asiaa, lempiväri, lempi ruoka sekä paikka, jossa haluaisi käydä.
Tässäpä siis minun tunnustukset...auts, onko tämä näin vaikeaa.

Lempivärini - vaikea valita yhtä, mutta vaatteissa ehdottomasti musta,valkea ja pinkki. Sisustuksessa taas ruskea ja vaalean vihreä. Samoin olen huomannut suosivani Onnin vaatteissa ruskeaa, mutta itseltäni ei löydy yhtään ruskeaa vaatetta, enkä myöskään pidä vihreästä vaatteista. Vaikkakin nyt taas olen huomannut että vauvalle olen ostanut paljon ruskea ja vihreä yhdistelmää. Aika hassua siis, mutta tässä nyt jotain selvitystä lempiväristä ;)

Lempiruoka - tämä oli helppo, paistetut muikut ja voipottu on ykkönen ja heti perään uunilohi ja kermaperunat. Ai mahoton miten hyviä herkkuja ovatkaan. Itse vaan olen aika huono tekemään kalasta mitään, joten nuita ruokia syön sitten isän luona käydessä ihan hurjan lailla, niin että napa räjähtää. Niin ja tuohon kala juttuun vielä lisäys, paistettu hauki on myös ihanaa, voi ihanuus kun sitä kohta saa taas syödä.

Paikka, jossa haluaisin käydä - Voi, tuo Annan maininta taivaasta oli niin ihana ja täydellinen että oikein kylmät väreet meni. Niin sinne minäkin niin haluaisin, Rakasta Äitiäni tapaamaan, voi että meillä olisi paljon juteltavaa niin niin paljon. Mutta uskon, että sinä Rakas Äitini kuulet huokaukseni ja puheeni myös nyt ja sitten kun joskus tavataan, niin meidän ei tarvitse enää ikinä erota, ei ikinä, niin me silloin sovittiin Rakas Äitini <3 No mutta jos mietin "oikeata" paikkaa - Niin haluaisin lähteä Mieheni ja lasteni kanssa jonnekkin ihanaan lämpimään, rauhaisaan, vehreään paikkaan. Ihanat siniset vedet ympäröisivät meitä. Saisimme olla perheenä yhdessä sekä myös mieheni kanssa kaksistaan. Rentoutua ja nauttia Rakkauden tunteesta <3

Kuulumisia, Rv 35+2

Hiljaiseloa ollut nyt blogin kanssa, enkä osaa oikein syytäkään sanoa. Illat mennyt Onnin nukkumaan menon jälkeen kyllä koneella, mutta taidan olla pahasti koukussa facebookin kirpputori ryhmiin...vaikka mitä mielenkiintoista ostettavaa löytyy. Siinäkö se syy sitten on ollut..en tiedä :) No täällä nyt taasen kirjoittelemassa ja ihana oli käydä lukemassa teidän kuulumisia <3

Yksi muutos on tapahtunut - Onni nukkuu omassa sängyssä ja äitikin on siihen tottunut. Vaikkakin eka iltoina se oli ihan jotain hirveää, mun oli jotenkin niin paha olla, mutta nyt kaikki hyvin. Onni on Liian iso poika ;) Näin hän itse itsestään sanoi, äidin pieni murunen :)

Nyt olen laitellut jo pikkuiselle vaatteet valmiiksi ja sängyn, vaikkakin eipä sänky kovin laitetun näköinen ole...Onni kun tykkää käydä sielä myllertämässä aina kun silmä välttää. Kaksostenrattaat on hommattu sekä vaunut on otettu esille. Sairaalakassista ei tietoakaan eikä paljon muustakaan. Jotenkin tämän toisen raskauden kanssa on ollut niin erilainen, joskus jopa mietin, että näinköhän ollenkaan ymmärrän edes että meille on kohta syntymässä vauva. Onnille kun kaikki oli valmiina jo niin ajoissa ja viimesen päälle mietittynä. Nyt synnytys on kyllä noussut mieleeni useammin ja olenkin miehelleni esittänyt toiveet mitä toivoisin hänen tekevän toisin. (Lähinnä ettei hän valita väsymystä tai nälkää kun tietää minun kärsivän tuplasti enemmän kipuja. Hän kyllä asian ymmärtänyt ja sanoikin että oli itse niin paniikissa Onnin syntymässä että ei varmaankaan osannut olla oikeasti tukena...mutta kyllä hän tukenakin oli ja paljon, kätilökin kehui häntä miten hienosti mieheni huolehti minusta ja avusti synnytyksessä...mutta hiukan silti on parannettavaa ) Hui minua ;)

Tänään oli ultra, painoarvio pienellä oli 2,5kg. Virtaukset kunnossa ja muutenkin kaikki hyvin. Ainut että insuliiniä joudutaan hiukan nostamaan sekä nyt seuraamaan verenpainetta päivittäin. RR lukemat kun aina sairaalassa käydessä niin korkealla, mutta sitten kotona mitatessa kuitenkin ihan hyvät. Lääkäri kuitenkin topakasti mainitsi että seurattava on, Ok, minä seuraan kyllä.